Ajatuksena koti

UnelmaKoti

Koti on haaveiden ja mahdollisuuksien ilmentymä. Jotkut haluavat asua maalla. Haaveena on saada se oma tupa ja perunamaa, talo järven rannalta, kaukana kaupungin melusta ja kiireestä. Siellä on lapsilla tilaa leikkiä, puutarha, jota hoitaa jajossa kukat kukkivat kesäisin. On tarve päästä lähelle luontoa.

Toiset eivät muuttaisi koskaan pois kaupungista.                                          
Kaupungin valot ja elämän syke antavat elämisen tunnun. Kotikaduista, kantapaikoista ja vanhoista, rakkaista rakennuksista ei voida luopua.

Myös kodissa meillä on suosikkipaikkamme. Keittiön iso pöytä, kirjaston vanha nojatuoli tai sohvan nurkka kutsuvat puoleensa.

Monet nimet, kuten lintukoto, huvikumpu ja punainen tupa, kertovat kotiin asetetuista toiveista. Olipa koti ulkonaisesti millainen tahansa, sijaitsipa se maalla tai kaupungissa, kodin ilmapiiri ja henki ovat sen sielu.

Suurin toive on saada tuntea turvallisuutta, välittämistä ja lämpöä.  Niistä syntyy unelmien koti.

Koti - Elämä pienoiskoossa

Koti on enemmän kuin asunto tai paikka, jossa säilytetään tavaroita. Se on enemmän kuin seinät, lattia ja katto, se on enemmän kuin suoja ulkomaailmaa vastaan.

Kodin jokaisella tilalla on oma käyttötarkoituksensa. Eteinen ottaa sinut vastaan, keittiössä ravitset itseäsi ja makuuhuone tarjoaa tarpeellista lepoa. 

Kodissa elämä toteutuu pienoiskoossa.

Siellä soitetaan, lauletaan, luetaan, leikitään, seurustellaan, tehdään työtä, rakastetaan, riidellään ja sovitaan tai vain ollaan. Siellä vallitsevat omat lakinsa ja toimintatapansa, joista päättävät vain siellä asujat.

Koti ilmentää asukkaittensa elämäntapaa, arvoja ja unelmia. Siellä kohtaavat toiveet ja todellisuus. Jokaisella on oma näkemyksensä siitä, millainen on ihannekoti.

Millainen on minun kotini?

Siteeraukset Katharos Oy:n luvalla kirjasta: Täällä Sateenkaaren pää, Runoja kodin onneksi. Toim. Katariina Yliruusi, Katharos Oy, 2005

KODISTA- ja elämästä...

Havumetsään tein unista asunnon,
kokoon kyhäsin ihmisen pesän.
Panin kirkkaasta itkusta ikkunat,
asuin lämmöllä loppuneen kesän.
 
Minun majaani kylällä moititaan
hatarammaksi harakanpesää.
Se pystyssä pysyy, niin puhutaan,
hädin tuskin tulevaan kesään.
 
Puhukoot. Kun tupa on tuulesta
niin sitä ei tuulet voi kaataa.
Tätä tölliä talvet vain tuudittaa.
Makeasti me pankolla maataan.
 
Ja jos vaikka kuolema koputtaa,
ei aukene porstua ovi.
Se saa hyppiä, huutaa ja hoputtaa.
minä ilmoitan: - Tänään ei sovi.
Leena Krohn